"En näe, että Suomen luonnonsuojeluliiton nykyiset jäsenmaksut
estäisivät kansalaisia liittymästä liiton jäseneksi". Näin totesi minulle
taannoin eräs luonnonsuojeluliikkeen aktiivijäsen. Tämä väite ei ole totta! Se
kertoo, kuinka kauas yhteiskunnan todellisuudesta mielipiteen esittänyt on
irtaantunut. Tavalliselle kansalaiselle liiton jäsenmaksut ovat vielä
sietorajan sisäpuolella, mutta näin ei ole tilanne nuorten opiskelijoiden tai
pitkäaikaistyöttömien keskuudessa.
Esitän tässä neljä tapausta
väitteeni tueksi. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat tapahtuneet Ala-Satakunnan
Ympäristöseuran www.sll.fi/alasatakunta
toimialueella.
Henkilö yksi oli nuori lukiolainen, joka aloitti myöhemmin biologian
opinnot Turussa. Hänellä ei ollut lukiovuosinaan varaa liittyä
Luonnonsuojeluliittoon. Hän toimi kuitenkin aktiivisesti Ympäristöseuran
hallituksen ”siunauksella” yhdistyksen retkivastaavana ja järjesti lukuisia
elämyksellisiä retkiä ympäri Suomea. Aloitettuaan yliopisto-opiskelunsa hän
toimi edelleen yhdistyksemme retkivastaavana. Tällöin hän myös liittyi
Luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Eräänä uudenvuoden aattona hän pyöräili 102 km Turusta
Euraan silloisen taloudenhoitajamme kotiin. Taloudenhoitaja maksoi hänelle
vuoden aikana kertyneitä matkakuluja. Käynnin yhteydessä opiskelija kertoi,
että hänellä ei ole mahdollisuuksia maksaa kallista opiskelijajäsenmaksua ja
että hän aikoo erota Luonnonsuojeluliitosta. Seuraavana keväänä hän erosi.
Henkilö kaksi oli lukiolainen tullessaan mukaan Ympäristöseuran
toimintaan. Myös hänellä ei ollut varaa maksaa liiton opiskelijajäsenmaksua.
Hän oli aktiivinen luontoharrastaja ja päätyi pian yhdistyksen toiseksi
viestintäsihteeriksi. Pari vuotta myöhemmin syksyllä 2014 hän liittyi
opiskelijajäseneksi. Nykyisin hän opiskelee Jyväskylässä biologiaa ja on
edelleen yhdistyksemme viestintäsihteeri.
Myös henkilö kolme on lukiolainen. Hän tuli mukaan Ympäristöseuran
toimintaan jo peruskouluiässä, useita vuosia ennen liittymistään
Luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Hän on innokas tietotekniikka-asiantuntija ja
päätyi pian yhdistyksen ensimmäiseksi viestintäsihteeriksi. Emme painostaneet
häntä liittymään jäseneksi, koska jo tiesimme tylyn opiskelijajäsenmaksun
vaikutuksen. Toimittuaan noin neljä vuotta Ympäristöseurassa hän lopulta liittyi joulukuussa 2015
Luonnonsuojeluliittoon.
Neljäs ja tuorein tapaus on lokakuulta 2016 SLL:n Satakunnan piirin
syyskokouksesta. Kokouspaikalle saapui nuori opiskelija, joka oli kiinnostunut
Luonnonsuojeluliiton toiminnasta. Hän kävi pitkän keskustelun paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenen
kanssa ja kyseli kiinnostuneena yhdistyksen toiminnasta. Kun hänelle
ehdotettiin liittymistä opiskelijajäseneksi, kysyi hän jäsenmaksun suuruutta.
Hetken mietittyään hän kieltäytyi sanoen, että 28 € on liian kallis opiskelijan
maksettavaksi.
Nämä neljä tapausta ovat yksittäisiä tapauksia, eikä niiden pohjalta
voida muodostaa kokonaiskuvaa liiton jäsenmaksujen toimivuudesta. Uskon
kuitenkin, että Suomi on täynnä vastaavanlaisia tarinoita ja esimerkiksi meidän
pienelle paikallisyhdistykselle kolmen nuoren saaminen tai saamatta jääminen
mukaan toimintaan on yhdistyksen toiminnan kannalta elintärkeä asia! Nuorten
jäsenten avulla yhdistys pystyy varmistamaan toiminnan jatkuvuuden, uudistumaan
ja saamaan toimintaansa nuorten näkökulmia ja asiantuntemusta.
SLL:n Satakunnan piiri ja myöhemmin Pirkanmaan piiri tekivät syksyllä
2016 aloitteet Luonnonsuojeluliiton jäsenmaksujen uudistamisesta. Satakunnan
piiri ehdotti, että Liitto ottaisi tulevaisuudessa käyttöön opiskelija- ja
nuorisojäsenmaksun, joka olisi suuruudeltaan 14 €. Pirkanmaan piiri taas
korosti uuden jäsenmaksuluokan tarpeellisuutta pienituloisille. Molemmat
aloitteet tähtäävät pienituloisten koululaisten, opiskelijoiden, työttömien tai
muuten taloudellisessa ahdingossa olevien ihmisten rekrytointiin Luonnonsuojeluliiton täysivaltaisiksi jäseniksi.
Jäsenmaksu-uudistuksella pyritään saamaan uusia jäseniä väestöryhmistä, joiden
liittyminen Luonnonsuojeluliittoon on ollut vähäistä korkeiden jäsenmaksujen
vuoksi.
Toivon, että piirien syysvaltuustolle jättämiä aloitetta ei
lähestyttäisi lyhytnäköisestä
talousnäkökulmasta. Mahdollinen jäsentulojen
alenema ei mielestäni ole riittävä peruste jäsenmaksu-uudistuksen toteuttamatta
jättämiselle. Kaikilla luonnonsuojelutyöstä kiinnostuneilla ihmisillä pitää
olla mahdollisuus liittyä Luonnonsuojeluliittoon varallisuuteen katsomatta.
Pienen taloudellisen uhrauksen myönteiset vaikutukset voivat olla merkittävät!
Vaakakupin toiselle puolelle asettuu mahdollisuus tavoittaa täysin uusia
kansalaisryhmiä. On osattava nähdä visio, että pienituloisten sekä nuorten
aikuisten jäsenmäärä kasvaa ja liiton jäsenkirjo monipuolistuu. Yhdistystasolla
se tarkoittaa paikallisyhdistysten ja piirien toiminnan uudistumista,
yhdistysten toiminnan aktivoitumista ja monipuolistumista. Vaakakupissa on myös
yhdistysten toiminnan jatkuvuuden turvaaminen, luonnonsuojeluliikkeen
nuorisotyön mahdollistuminen maakuntakaupungeissa ja maaseudulla sekä pitkällä
aikavälillä jäsenmaksutulojen kasvu.
Tein marraskuun syysvaltuustolle ehdotuksen, että Luonnonsuojeluliitto
käynnistäisi yhdessä Luonto-Liiton kanssa neuvottelut Liiton jäsenmaksujen
uudelleenorganisoimiseksi. Ehdotukseni
pohjalta syysvaltuusto päätti perustaa jäsenmaksutoimikunnan. Toimikunta
kokoontui helmikuussa 2017. Se päätyi esittämään liittovaltuuston
kevätkokoukselle neljää vaihtoehtoa:
1.
Säilytetään nykyiset jäsenlajit ja
jäsenmaksusuositukset.
2.
Perustetaan uusi 18 euron maksuluokka
pienituloisille.
3.
Perustetaan uusi 26 euron
maksuluokka.
4.
Alennettu jäsenmaksuluokka 18 €.
Yksittäisellä yhdistyksellä on mahdollisuus tehdä omiin sääntöihinsä poikkeus,
jolla jäsenelle voidaan myöntää alennettu jäsenmaksu. Tällöin jäsen voi jättää
anomuksen alennetusta jäsenmaksusta yhdistyksen hallitukselle taloudellisiin
syihin vedoten.
Osallistuin Satakunnan piirin edustajana jäsenmaksutoimikunnan
kokoukseen. Pahoittelen erityisesti ensimmäisen vaihtoehdon päätymistä mukaan.
Kolmas vaihtoehto on oikean suuntainen, mutta vaikutuksiltaan riittämätön.
Toinen ja neljäs vaihtoehdot ovat sen sijaan mielenkiintoisia ja kehittämisen
arvoisia.
Kokemukseni työskentelystä jäsenmaksutoimikunnassa on herättänyt
minussa ristiriitaisia tunteita.
Toisaalta minussa on herännyt toive, että nuoret ja pienituloiset halutaan
aidosti saada mukaan luonnonsuojeluliikkeen toimintaan. Toivon, että
Luonnonsuojeluliitossa ja Luonto-Liitossa on viimeinkin herätty huomaamaan,
että nuorisotyön tekeminen maakuntakaupungeissa ja maaseudulla, joissa ei ole
tarjolla korkeakoulutason opiskelupaikkoja, on täysin erilaista kuin suurissa
yliopistokaupungeissa, joissa myös Luonto-Liitto toimii. Maaseudulla ja
maakuntakaupungeissa tavoitellaan erityisesti peruskoulu- ja lukioikäisten
nuorten rekrytointia mukaan toimintaan Luonnonsuojeluliiton jäseninä.
Toisaalta olen kuunnellut ja lukenut sydän kylmänä uudistusta
vastustavia mielipiteitä. Näissä puheenvuoroissa on vedottu muun muassa
Luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton rooleihin nuorten jäsenten hankinnassa.
Jotkut eivät kannata uudistusta
järjestöjen toimintojen mahdollisten päällekkäisyyksien takia, unohtaen
samalla, että Luonto-Liitolla ei ole toimintaa
kaikialla Suomessa. Uudistusta on vastustettu myös siksi, että se
nähdään pienituloisuuden valvontaongelmana tai vaivalloisena
sääntömuutosprosessina. Jotkut taas kuittaavat uudistustarpeen esittämällä,
että pienituloiset voivat osallistua esimerkiksi maksuttomille luontoretkille.
Tästä ei enää puutu kuin ehdotus Luonnonsuojelija-lehtien ilmaisjakelusta
köyhille Hakaniemen torilla!
Palaan lähtöruutuun. Mistä keskustelemme ja päätämme?
Kevätvaltuusto päättää huhtikuussa
nuoren opiskelijan, työttömän tai muuten pienituloisen asemasta
Luonnonsuojeluliitossa. Vetoan valtuutettuihin! Näillä ihmisillä on vähän
rahaa, mutta paljon aikaa ”sijoitettavana” luonnonsuojeluliikkeeseen.
Kevättä, yhteisvastuullisuutta ja viisaita päätöksiä!
Seppo Varjonen
SLL:n Satakunnan piirin liittovaltuutettu
Ala-Satakunnan Ympäristöseuran hallituksen jäsen